Ihminen yhteisön jäsenenä

Uskonto liittyy aina jollain tavalla yhteisöihin. Samankin yhteisön jäsenillä voi olla erilaisia mielipiteitä. Uskonnolliset yhteisöt luokitellaan tavallisesti kolmeen luokkaan: kirkkoon, lahkoon ja kulttiin.

Kirkko on organisoitunut yhteisö, joka ei sido jäseniään liikaa. Se muokkaa yhteisön arvomaailmaa, toimintaa ja tavoitteita sekä luo sääntöjä.Suomen kirkon suhde yhteiskuntaan on myönteinen, mutta toisaalta se toimii aktiivisesti yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseksi esim. antaa suojaa maahanmuuttajille, jotka Maahanmuuttovirasto on käännyttänyt.

Lahkolla tarkoitetaan tiukkaa sitoutunutta yhteisöä, jonka normia säätelevät monet normit. Lahkolla usein vahva johtaja. Lahko on myös hyvin perheen kaltainen eli tiivis. Suhteet tunnepitoisia ja yhteidenpito omiin lahkolaisiin tiivistä. Lahkot saattavat myös irrottautua muusta yhteiskunnasta ja muuttaa esimerkiksi maalle omaan rauhaan. Saattavat myös vastustaa muuta yhteiskuntaa. 

Kultti on puolestaan palvonnan ympärille kehittynyt löyhä yhteisö, joka korostaa yksilöllisyyttä. Kultit muodostaa usein yksittäisen, vahvan persoonan ympärille. Kultit ovat luonteeltaan hengellisiä ja niillä ei ole normeja eikä johtajia. Jokainen kultin jösen voi melko vapaansi säännöstellä omat rituaalinsa. 

Yhteisöt eroavat melko paljonkin toisistaan. Lahkossa ollaan paljon läheisemmissä suhteissa jäsenien kanssa kuin esimerkiksi kultissa tai puhumattakaan kirkosta. Lahkossa on myös ylivoimanen johtaja, kun taas toisilla yhteisöllä ei niinkään ja siinnä ollaan paljon tiukempia sääntöjen kohdalla. Tulokkaat liittyvät ryhmän jäseneksi usein vasta aikuisena ja jäsen omaksuu väsitellen ryhmänsä arvot, normit ja roolit. Aina uskonnollinen yhteisö ei tue jäsentensä tervettä kehitystä. Äärimmäisessä tapauksissa ryhmä tukahduttaa ja kahlitsee jäseniään sen sijaan, että se toisi turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Noin tiukista yhteisöistä on usein vaikea erota ja ryhmästä eronneet tai erotetut kokevat asemansa hyvin vaikeiksi.