Eksegetiikka ja Raamatun tulkinta

Eksegetiikka

Eksegetiikka tarkoitta Raamatun tieteellistä tutkimusta. Raamattua luetaan ja tulkitaan monella eri tavalla. Kaikenlaiset tekstit vaativat tulkintaa ja soveltamista, jotta ne ymmärretään moitteettomasti.

Eksegetiikka ei ota kantaa hengellisiin uskon totuuksiin, tutkimus tulokset pitää pystyä perustelemaan tieteen keinoin.  Eksegetiikka jakautuu Vanhan ja Uuden testamentin eksegetiikkaan. Tutkija on yleensä erikoistunut vain toiseen testamenttiin, tai johonkin tiettyyn Raamatun ajan historialliseen tai kulttuuriseen tilanteeseen. 

Luonnontieteiden kehitys pakotti arvioimaan uudestaan Raamatun välittämää maailmankuvaa. Tutkijoita alkoi kiinnostaa Raamatun tekstien alkuperä ja tekstien merkitys. 

Eksegetiikan tavoitteena on ymmärätäminen. Jotta teksti voitaisiin ymmärtää, on pyrittävä selvittämään tekstin historiallinen merkitys. Eksegetiikassa hyödynnetään eri tieteenalojen menetelmiä ja tuloksia. Käytännössä tieteessä joudutaan tyytymään totuuksien sijaan todennäköisyyksiin - täyttä varmuutta historian tapahtumista on vaikea saada.

Redaktiokritiikissä tulkitaan tekstien kopiojien vaikutusta tekstien syntyyn ja muotoon.

Traditiokritiikissä selvitetään, miten tekstejä on alun perin käytetty.

Raamatun tulkinta

Raamatun tulkintaan vaikuttaa lukija itse. Kukin tulkitsee Raamattua oman esiymmärryksen pohjalta. Myös odotukset ja intressit ohjaavat tulkintaa tiettyyn suuntaan. Raamattu sisältää myös keskenään ristiriitaisia ohjeita käytännön ongelmien ratkaisemiseen. Esim. Evankeliumin mukaan Jeesus toisaalta kieltää avioeron, toisaalla taas sallii sen tietyissä olosuhteissa. Näin Raamattu avaa tulkitsijoille ovia moniin eri suuntiin. Tekstien tulkintaan vaikuttaa myös lukijan käsitys Raamatun luonteesta.